
Miten onnekas oonkaan kun oon saanut elämääni sellaisia ihmisiä, jotka tekee hyvästeistä niin vaikeita. Mun vuodesta on kulunut vasta 1/3 mut toi heipattaminen on silti jo ollut ajankohtaista. Niin hassua, miten yhtenä päivänä katsot ihmisiä sun ympärillä ja kaikki tuntuu niin oudolta ja tuntemattomalta ja toisena päivänä hyvästelet itku kurkussa noita ihmisiä, jotka on yhtäkkiä muuttuneet niin älyttömän tärkeiksi. Muutama viikko sitten, yksi mun tärkeimmistä kavereista, Dante muutti yllättäen Texasiin. Ajattelin että tän pahemmaksi asiat ei todellakaan voi mennä, koska meistä tuli tosi lyhyessä ajassa tosi tosi läheiset ja vietettiin aikaa yhdessä lähes päivittäin. Viimeaikojen tapahtumat kuitenkin kumosi ton luulon ja kovaa. Noista saatte enemmän kuulla seuraavassa postauksessa.