14. syyskuuta 2013

Still alive


Nyt pitää todeta että oon kyllä ollut ihan uskomattoman aktiivinen tän blogin kanssa, näiden parin kuukauden aikana kun oon täällä Atlantassa ollut, en oo kertaakaan tullut ilmoittamaan itsestäni. Tähän hiljaiseloon olis ehkä miljoona eri syytä ja lista vois jatkua vaikka loputtomiin, mutta eiköhän jätetä ne turhat selittelyt pois ja mennä suoraan kuulumiskierrokselle. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, eiks se noin mene?

Alku täällä lähti käyntiin parhaalla mahdollisella tavalla; Host perheen suhteen oon ollut maailman onnekkain ja actionia mun parista ekasta kuukaudesta ei todellakaan ole puuttunut, päinvastoin; ihan sellaiselle perus rentoutumiselle ei ole jäänyt aikaa oikein yhtään. Sen taisin jo heti kättelyssä tajuta, että mun jenkkiperhe on aika menevää laatua ja mitä enemmän toimintaa, sen parempi. Heti ekana viikonloppuna tänne saapumisen jälkeen, mun host-veli vei mut kokeilemaan water raftingia Tenneseehen. Tota kokemusta en tuu ikinä unohtamaan ja jos vain vielä joskus saan mahdollisuuden tehdä uudestaan jotain tollaista niin en epäröi menemistä kyllä hetkeäkään, niin uskomaton kokemus se oli! Meillä kävi vielä niin hyvä tuuri että puolivälissä koskenlaskua saatiin kaatosade ja ukkonen niskaan, niin mukavasti toi sade viilensi sitä kuumaa kesäpäivää, ei sillä eitteikö oltaisi jo valmiiksi oltu ihan läpimärkiä kaikkien niiden kuohujen, räiskeiden ja tahallisten veteenhyppimisten jäljiltä.

Mun täälläoloon on kuulunut myös paljon leffoissa käyntiä ja vielä tuplasti, ei, triplasti enemmän shoppailua, me nimittäin yks kaunis lauantai päätettiin aamupalapöydässä, että sitä vois tehdä pienen roadtripin New Yorkiin, ihan vain pidennetyn labor day viikonlopun kunniaksi. Niiinpä me pakattiin itsemme autoon ja lähdettiin ajamaan kohti pohjoista. Ajettiin jokaisen osavaltion läpi, jotka tielle tuli Georgian ja New Yorkin välillä ja jo Virginian kohdalla oli ihana yllätys nähdä tähtiäkin taivaalla, niitä kun ei täällä Atlantassa pahemmin näy.


Viidentoista avopakussa istutun tunnin jälkeen oltiin vihdoin perillä, kaikki se matkan rasitus ja mahdolliset veritulpat autossa istumisen jäljiltä unohtui välittömästi, kun ekan kerran sain iskettyä kengänpohjan New Yorkin koville katukivetyksille. Niin uskomattomalta se elämää ja ihmisiä täynnäoleva kaupunki tuntui jo heti ensikosketuksella. Kaikki siellä huokui sitä Nykin kiirestä tunnelmaa ja luonnetta, mitä aiemmin olen nähnyt vain leffoissa. En varmaan koskaan ole nähnyt niin suurta ihmisvirtaa, kuin sinä sunnuntaina Times Squarella. Niin paljon erilaisia ihmisiä, fiilistä, tuoksuja kaikenmaailman katukioskeista ja suurkaupungin ääniä. Kaikkialla soi musiikki, lähtöisin joko katusoittajista, tai jättimäisistä kaijuttimista. Jokainen kauppa sai innostuneen shoppailijan houkuteltua omien seinien sisälle ja kaikki se kaupungin vilinä sai mut niin pyörryksiin ja pysähtyneeksi, että olisi tehnyt vain mieli tuijottaa tunteja sitä kaikkea, mielellään suu auki ja keskellä katua. Onneksi host-veli veti aina välillä takaisin todellisuuteen ja matka sai jatkua.

Sunnuntai-iltana, kaiken sen kaupasta toiseen juoksemisen ja metrossa eksyilyn jälkeen päätettiin käydä katsomassa yöllistä New Yorkia Empire State buildingin huipulta. Vaikka toi kaupunki päiväsaikaan olikin aivan älyttömän upea, ei se kuitenkaan vetänyt vertoja kaikelle sille yölliselle tunnelmalle, mitä se piti sisällään, kyllä ihmiset on sitten harvinaisen oikeassa kun sanoo New Yorkia kaupungiksi joka ei koskaan nuku.Tona yönä, kun katselin ylhäältäpäin sumun, pimeyden, korkeiden rakennusten ja upeiden valojen täyttämää kaupunkia, taisin löytää mun oman rakkauskaupungin.

 Seuraavana aamuna, muutaman tunnin yöunien jälkeen, suunnattiin katsomaan Vapaudenpatsasta. Sisälle ei kuitenkaan päästy kurkkaamaan, ne kierrokset kun oli siltä päivältä loppuunmyytyjä. Meidän vapaudenpatsasreissu oli myös astetta kosteampi retki, heti kun päästiin veneeseen, alkoi sataa oikein kunnolla, pikku kaatosade ei menoa kuitenkaan haitannut. Sainpahan ainakin yhden lisäsyyn ostaa muutaman kassillisen kuivia vaatteita. Valitettavasti meidän extempore New York reissu jäi tosi lyhyeksi, ainakin sain vähän esiamakua ja hetken nauttia tosta kaikesta. Onneksi taidetaan päästä taas joulunaikoihin ton kaupungin sykkeeseen.

Nyt olis varmaan mun aika lopettaa tä selittäminen ja mennä nukkumaan, rapakon siellä puolen taitaa alkaa jo aamu sarastaa, täällä alkaa vasta verhot mennä kiinni ja valot pois. Hyvää huomenta suomi, kauniita unia Atlanta. Palaillaan taas heti kun on edes vähän ylimääräistä aikaa.